Valitsin neljä verkkoidentiteettejä käsittelevää tutkimusta, jotka esittelen tässä:
Ensimmäinen tarkastelemani tutkimus on Identity construction on Facebook: Digital empowerment in anchored relationships. Tutkimus on tehty Yhdysvaltojen Temple yliopiston sosiologian laitoksella vuonna 2008 ja sen on tehnyt Shanyang Zhao, Sherri Grasmuck ja Jason Martin. Tutkimus ottaa selvää, miten Facebookissa luodut identiteetit poikkeavat aikaisemmin olleista anonyymeistä verkkoidentiteeteistä, jotka johtivat pääasiassa eräänlaiseen roolipelaamiseen aj kuvitteelliseen identiteetin luomiseen. Facebookissa kuitenkin identiteetti rakennetaan edustamaan itseään oikealla nimellä ja mahdollisesti myös kuvalla. Tutkimusaineisto kerättiin perusteellisen karsintavaiheen jälkeen 63 Facebook tililtä. Tutkimusaineisto pyrittiin ottamaan mahdollisimman tasaisesti ja niin, että esimerkiksi vähemmistörotujen edustajia oli myös tasaisesti mukana.
Tutkimus oli mielestäni varsin mielenkiintoinen, koska on hauska huomata, miten Facebook on integroitunut itselleni jo osaksi arkipäivää, enkä ole edes ajatellut, että ennen Facebookia identitentin muodostaminen olisi ollut jotenkin salamyhkäistä tai totuutta piilottelevaa. Jälkeenpäin miettiessä nyt uudella näkökulmalla varustettuna olen kuitenkin sitä mieltä, että olen myös itse sortunut vastaavanlaiseen totuuden vääristämiseen joskus kauan sitten kun keskusteluryhmät ynnä muut verkon mahdollistamat alustat, joihin jonkinlainen identiteetti piti luoda, alkoivat yleistymään.
Toinen tarkastelemani tutkimus on Privacy as information access and illusory control: The case of the Facebook News Feed privacy outcry. Tutkimuksen teki New Yorkin University & Steinhards School of Culturessa vuonna 2009 Christopher M. Hoadley, Heng Xu, Joey J. Lee ja Mary Beth Rosson. Tutkimus ottaa selvää miten Facebookin käyttäjät reagoivat vuonna 2006 tapahtuneeseen muutokseen Facebookissa, joka antoi helpommat työkalut tutkia ihmisten tietoja, ellei käyttäjä itse säätänyt asetuksiensa yksityisasetuksia niin, ettei kyseisiin tietoihin pääse käsiksi kuin halutut henkilöt. Tämä suuri Facebook uudistus oli niin kutsuttu uutissyöttö toiminto, joka on edelleen käytössä, jossa Facebookin käyttäjän uutissyötössä näkyy automaattisesti kaikki, mitä hänen sosiaalisessa piirissään (ystävälista) ja seuraamillaan sivustoilla päivitetään. Tutkimuksen mukaan Alkuun tämä uudistus tuotti varsinaisia ongelmia, koska monet Facebookin käyttäjät saattoivat lisätä sivuilleen henkilökohtaisia tietoja, kuten henkilötunnuksia, puhelinnumeroita ja osoitteita, jotka päätyivät kenen tahansa nähtäväksi, jos yksityisyysasetus ei ollut oikein säädetty. Tutkimus suoritettiin kyselylomakkeena tuhannelle yliopisto-opiskelijalle tai yliopistossa työskennelleelle henkilölle, joista 172 oli sopivia tutkimuksen tarpeisiin. Tutkimuksessa esimerkiksi selvitettiin, miten kyseiset henkilöt olivat suhtautuneet uudistukseen ja pääasiassa tulos oli varsin negatiivinen. Suurin osa ei pitänyt uudistuksesta.
Kun muistelen uutissyötön tulemista Facebookiin, niin elävästi tulee mieleen ne statuspäivitykset joissa kaikki valittivat että miksi tämä Facebook piti taas muuttaa kun oli juuri tottunut edelliseen malliin ja itku parku, tämä on nyt ihan huono. Olin itsekin jokseenkin samaa mieltä uudistuksesta, mutta ajan mittaan olen kyllä tottunut uutissyöttötoimintoon ja se on mielestäni ainakin nopeuttanut vierailujani Facebookissa. Nyt jälkeenpäin ajateltuna uudistus olisi ehkä kannattanut toteuttaa vähän toisin, eli antaa käyttäjille paremmin aikaa sopeutua muutokseen. Jonkinlainen siirtymäaika mielestäni kuitenkin oli, koska Facebookin sai ainakin jonkin aikaa takaisin vanhanlaiseksi. Tätä toimintoa ei taida enää kyllä olla.
Kolmas tarkastelemani tutkimus poikkeaa Facebookin tarkastelusta ja keskittyy keskusteluhuoneisiin: Constructing sexuality and identity in an online teen chat room. Tutkimuksen ovat tehneet Kaveri Subrahmanyam, Patcicia M. Greenfield ja Brendesha Tynes California State Universityssa Los Angelesissa vuonna 2004. Tutkimuksessa tutkitaan miten julkisessa internetin keskusteluhuoneessa alaikäiset käyttäjät rakentavat seksuaalisuuttaan ja identiteettiään. Tutkimukseen käytettiin kvalitatiivista diskurssianalyysia, jonka avulla tarkasteltiin puolen tunnin pituista keskustelua. Tutkimuksessa selvisi että nuoret käyttävät keskusteluryhmän tuomaa anonyymiutta selvittääkseen heitä askarruttavia asioita seksuaalisuudesta ja kehittääkseen strategioita mahdollisiin yhteystietojen vaihtoon, joka johtaa niinsanottuun pariutumiseen. Keskusteluryhmien virtuaaliympäristö antaa ehkä turvallisemman alustan tutkia näitä arkaluonteisia asioita avoimemmin ja anonyymisti.
Kuulun itse siihen ikäryhmään, joka käytti jo tietokoneita ennen kuin keskusteluryhmät ja internet tulivat yleisiksi. Kun ensikertaa menin keskusteluryhmään niin olin varsin pihalla siitä, miten avoimesti siellä asioista ihmiset puhuivat. Pian kuitenkin itsekin jo puhuin niistä sun näistä asioista, joista ei ehkä avoimesti kaveripiirissäni keskusteltu. Myös tytöille puhuminen oli anonyymina helpompaa keskusteluryhmissä. Tutkimus on varsin tarpeellinen, koska viimevuosina on ollut paljon uutisia esimerkiksi pedofiileistä, jotka ovat käyttäneet keskusteluryhmiä yhteysväylänä houkutellakseen alaikäisiä lapsia koteihinsa, joten on tärkeää tietää, miten keskusteluryhmissä keskustellaan, että mahdolliset "saalistajat" voitaisiin huomata ajoissa ja valistaa nuoria menemästä lankaan.
Neljäs tarkastelemani tutkimus Representation of age identities in on-line discourse ei myöskään käsittele Facebookia. Tutkimuksen ovat tehneet Mei-Chen Lin, Mary Lee Hummert ja Jake Harwood Kent State Universityssa Yhdysvalloissa vuonna 2004. Tutkimuksessa tarkastellaan miten ikäidentiteetit esiintyvät keskustelufoorumeissa, jotka ovat suunnattu aikuisille käyttäjille. Tutkimuksessa tarkasteltiin foorumeiden viestejä diskurssianalyysin ja sisällönanalyysin metodein ja paljastui positiivisia sekä negatiivisia ikäidentiteettejä. Positiivisia olivat esimerkiksi aktiivinen toimiminen, viisaus ja aikuismaisuus sekä vapaus iästä. Negatiivisia olivat esimerkiksi kehon fyysinen alamäki ja ikääntymisen vastustelu.
Tämä neljännestä tutkimuksesta on itselläni ehkä vähiten näkemyksiä tai kokemuksia. En ole perehtynyt pahemmin esimerkiksi eläkeikäisten ihmisten tietokoneen käyttöön. Vanhempanikaan eivät paljon muuta internetistä katso kuin mahdollisia matkatarjouksia matkatoimistojen sivuilta ja hoitavat pankkiasiansa. Itselläni onkin hieman vaikea lähestyä tätä tutkimusta ja tutkimustulokset olivat sellaisia, etten voi ainakaan suoralta kädeltä niitä todeta paikkaansapitäviksi. Se vaatisi varmaankin hieman selailua joillakin senioreille tarkoitetuilla keskustelufoorumeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti